Purjehdusmatka Rodoksen pohjoispuolen saaristoon alkoi lauantaina iltalennolla. Veneet odottivat tulijoita ovet auki Rodoksen uudemmassa marinassa jo toiselle viikolle lähtevän ryhmän viettäessä viikonloppua muualla. Sataman ravintoloista valittu kohde osoittautui asialliseksi; koko viikon kestänyt hyvin syöminen alkoi jo ensimmäisenä iltana.
Sunnuntaina veneiden varsinaisen vastaanoton jälkeen täytettiin jääkaapit sekä muut muonavarastot ja suunnattiin merelle kohti Symin saarta. Ensimmäiseksi kohdesatamaksi valittiin Symin kaupungin asemesta edellisessä lahdessa sijaitseva uusi Pedi Marina, jossa aiemmin tullut kahden viikon matkalla oleva venekunta oli jo odottamassa. Tarjolla oli tervetuliaismalja marinan näkyvin klubitunnuksin koristellulla laiturilla.
Symiltä purjehdittiin länsilounaaseen kohti Tiloksen saarta aluksi lähes tyynessä mutta nopeasti nousevassa sivutuulessa, joka iltapäivään tultaessa ylsi jo 10-12 m/s nopeuksiin. Etenemisvauhti nousi katamaraanillamme 8-9 solmuun, jolloin merenkäynti jo kasteli hyttejä auki unohtuneiden venttiilien läpi. Olivat satamassa piilotelleet niitä suljettujen verhojen taakse, taas yksi esimerkki veneenrakennuksen tarpeettomaksi muoti-ilmiöksi nousseiden runkoikkunoiden “eduista”: makuuhyteissä on oltava verhoja ja satamassa ne on pidettävä kiinni. Merellä ei verhoja tarvita, mutta eipä olla hyteissäkään maisemia katselemassa.
Tiloksella meidät ohjattiin ahtaaseen taskuparkkiin kylki laituriin päin; satama tuli niin täyteen, että kaikki mahdolliset toisen kerroksen rinnakkaispaikatkin olivat käytössä. Kylkeemme tuli latvialaisvene, joka häädettiin yhteysalusten ja merivartioston käytössä olleesta aallonmurtajasta pois. Heidän piti lähteä illallisen jälkeen vielä merelle, mutta eihän tuuli ennusteista huolimatta laantunut vaan puhalsi navakasti aamuun asti.
Tuulien ennustaminen onkin vaikeutunut: toisaalta ennustemenetelmät ovat kehittyneet ja tiedon saatavuus erilaisten sivustojen ja sovellusten kautta on parantunut, mutta samalla luotettavuus on laskenut. Useimpina päivinä kävi niin, että illalla tarkistettu tuuliennuste olikin aamulla jo muuttunut täysin eri suuntaiseksi. Pedin satamakapteenikin kertoi kyllä kysyttäessä viimeisimmän ennusteen, mutta sanoi samantien, että kaikki on Kreikassa muuttunut säiden osalta eikä hän luota enää mihinkään ennusteisiin. Samansuuntaisia havaintoja on tehty ja kuultu muiltakin Välimeren alueilta.
Niko’s Gorgona -ravintola kivenheiton päässä laiturista tarjosi meille mainion illallisen toisen kerroksen terassillaan. Alkupalat olivat runsaita, merenelävät tuoreita ja hintatasokin etenkin laatuun verrattuna varsin kohtuullinen. Ravintolan ainoana jälkiruokana oli tarjolla oma viritetty versio ranskalaisperäisestä millefeuillesta eli tuhatlehtisestä, jolle tosiaan kannatti jättää tilaa.
Seuraavaksi suunnistettiin pohjoiseen kohti Nisyroksen tulivuorisaarta. Tässä vaiheessa oli jo opittu lähtemään ajoissa, joten hyvin kevyttä tuulta vasten suoritetun moottorimarssin jälkeen oltiin perillä sen verran aikaisin, että satamassa oli vielä hyvin tilaa ja ankkurointi helppoa. Osa seurueesta kävi päivän päätteeksi taksikyydissä ylhäällä tutustumassa tulivuoren kraateriin ja ympärillä oleviin kyliin. Ennen sitä riitti aikaa myös kiireettömään uima- ja viinihetkeen paikallisella hiljaisella uimarannalla.
Perheravintola Aphrodite hoiti illallisen ja siihen liittyvän asiakaskohtaamisen aivan omalla tavallaan. Isoäidin reseptien mukaan tehty ruoka ja altis palveluasenne saivat venekunnan viihtymään pidempään – olisiko joku jälkiruokadrinkkikin nautittu.
Keskiviikkona oli tarkoitus purjehtia etelään aina Chalkin saarelle asti, mutta kevyt myötäinen tuuli ja seuraavan päivän tuuliennuste lyhensivät aiottua matkaa, ja niinhän päädyimme uudelleen Tiloksen Livádia-satamaan. Tällä kertaa ehdittiin pysähtyä ennen satamaa pieneen poukamaan ankkuriin uimaan ja lounastamaan. Perillä oltiin puoli kahden aikaan, jolloin satama oli jo täynnä ja katamaraanille tarjolla enää viimeinen kylkipaikka poikittain aallonmurtajan päässä. Jo tutuksi tullut satamamauno todisti taas taitonsa kolmen knaapin nopean, hämähäkkimäisen köysivirityksen kutojana ja peri vähin elein 35 euron satamamaksun käteisenä. Paikka osoittautui rauhalliseksi, sinne oli vedetty roikalla sähköt, ja veneen kiitettävän pitkä vesiletkukin yletti hanaan kiinni. Illalla ajauduttiin yksimielisesti uudelleen Gorgona-ravintolan parvekkeelle, eikä petytty nytkään. Yö oli tyyni ja kirkas, mutta komeetan pyrstöä ei yrityksistä huolimatta saatu näkyviin.
Torstain kurssijuhlaa varten suunnattiin Symin kaupunkiin. Symin maisemat ovat useammankin kerran nähtynä ainutlaatuinen elämys, ja sää suosi retkikuntaamme. Veneet kiinnitettiin ankkurin tai mooring-köysien sijaan keulastaan poijuihin, joita oli asennettu molemmin puolin lahtea. Tilaa oli illallakin hyvin, vaikka muut satamat olivat olleet täysiä. Uimapaikka löytyi lahden pohjoisrannalta hotellin takaa, ja virkeimmät kiipesivät aamupäivällä arkeologiseen museoon, joka olikin yllättäen aika korkealla kaupungin yläpuolella.
Illalliselle venekuntamme kompastui lahden pohjukan merenneitotaverna Neraidaan, ja valinta osui jälleen kerran nappiin. Monipuolisten alkupalojen jälkeen tuoreet merenelävät tekivät taas kauppansa ikään kuin niitä ei olisi jo syöty koko viikko. Jokunen tosin oli seikkaillut moussakan ja muidenkin liharuokien puolella, hyvällä menestyksellä.
Paluu Rodoksen uuteen marinaan jouduttiin taas tekemään moottorivoimin, koska tuulesta ei ollut apua. Tankkaus sujui ilman jonotusta, Mekeksen lossia muistuttava kulkupelimme sovitettiin rantalaituriin kylkiparkkiin, ja pian oli lopputarkastus tehty. Viikko oli mennyt nopeasti ja edessä enää kotiinpaluu, jota ennen ehdittiin vielä harhailla vailla päämäärää Rodoksen vanhan kaupungin basaareissa.
Kiitokset erityisesti muille kippareille Jampalle ja Villelle mutta myös muille mukana olleille, joista jotkut jo suunnittelivat ensi vuoden purjehdusmatkaa. Toivottavasti se toteutuu, minne sitten mentäisiinkin – ehkäpä pitkästä aikaa taas Turkkiin?
Muistiinpanot: Juki
Kuvat: Teija Cajander, Jukka Harju, Christian Nyman, Eeva-Leena Pokela, Jarmo Rahkonen, Antti Tassberg, Uupa Tassberg, Anne Teeriaho.
